Elämme valtavien muutosten aikaa, jossa sodan kylmä todellisuus on yhdessä hetkessä tullut Eurooppaan, Ukrainaan, lähelle. Sodan tuhovoiman kuvat ovat alati läsnä television ja sosiaalisen median kanavien kautta. Hakemalla tietoa ylläpidämme hallinnan tunnetta epävarmassa tilanteessa. Toisaalta se voi lisätä pelkoa ja avuttomuutta. Riittävän tasapainon löytyminen tässä on oman jaksamisen kannalta olennaista.
Tilanteen epävakaus herättää voimakkaita tunteita niin kodeissa kuin työpaikoilla. On huolta siitä, miten sota vaikuttaa Suomessa ja maailmalla. On vihaa ja avuttomuutta inhimillisen hädän edessä, jota päivästä toiseen todistamme.
Järkyttävät tapahtumat voivat muodostua traumaattisiksi silloin kun kokemus maailman oikeudenmukaisuudesta järkkyy. Sota – erityisesti kun sen vaikutukset kohdistuvat siviileihin – voi tuottaa stressitilanteen myös niille, jotka sitä todistavat. Tunnemme tuskaa toisen elollisen kärsimyksestä. Se tekee meistä ihmisiä. Samalla on tärkeää huomioida oman kestokyvyn rajat.
Tutkimus vahvistaa vanhan viisauden: yhdessä kannettu kuorma puolittaa taakan. Kipeät tunteet helpottuvat kun voimme jakaa niitä turvallisesti. Pitkään tunnistamattomana ja yksin kannettuna pelko heikentää ongelmanratkaisukykyä ja emotionaalista joustavuutta. Niitä tarvitaan etenkin kun tehdään vaativia päätöksiä. Myös työyhteisöissä on tärkeää tarjota mahdollisuuksia kohdata poikkeustilanteen herättämä. Tunteista on erityisen tärkeä puhua työpaikoilla juuri nyt.
Yhtä lailla olennaista on, että epävarmuuden aikana jokaisella on vahva kosketus arkeen, jossa elämä jatkuu niin entisen kaltaisena kuin mahdollista. Vaikka turvallisuuden tunne horjuu, tutut rutiinit työssä ja yksityiselämässä auttavat ankkuroitumaan itsessä olevaan puoleen, jossa koemme hallintaa ja pystyvyyttä. Välillä on tärkeä jättää uutislähetys väliin ja käydä lenkillä. Työpaikoilla voidaan sopia, että aamukahvilla ei tänään puhuta ajankohtaisesta tilanteesta vaan jutellaan muista kuulumisista.
Suomesta turvapaikkaa hakevan ukrainalaisen teatteriryhmän nuori sanoi viisaasti: ”Olemme yhdessä ja halaamme toisiamme paljon.”
Julkaistu sanomalehti Keski-Uusimaassa 6.3.2022